Travellerspointin Travel Blogit

Tao on jäänyt taakse!

Hellou taas!

Ollaan päästy pois Taolta vaikka vaikeaa se tuntui olevan. Aamulla mentiin jo ennen kasia satamaan, jotta varmaan saataisiin paikat katamaraniin, johon meillä oli varaus. Niin kuitenkin tuntui olevan miljoonalla muullakin, eikä haluttu ottaa riskiä.
Aamulla, kun heräsin tuuli taas helkutisti ja olin ihan varma ettei lautat tänäänkään kulje. Kuten jo mainitsin, lähdettiin kuitenkin satamaan. Siellä meille sanottiin ettei katamaraanit pysty kulkemaan mutta toiselle puolelle saarta on perustettu evakuointikeskus ja laivaston alus tulee sieltä hakemaan porukkaa. 

Ei muuta kuin taksilla kiireen vilkkaa sinne, koska evakuoinnin piti alkaa kasilta. Kun päästiin pelipaikoille, siellä oli täysi kaaos päällä. Tuhat ihmistä odotti enemmän ja vähemmän sekasortoisesti pois pääsyä. Meitä ja kaikkia muitakin heiteltiin tiskiltä toiselle kirjoittamaan nimeä, kansalaisuutta ym. ja tosiaan homma ei ollut kellään hallussa. Kovaäänisillä välillä vakuuteltiin, että homma on hallussa, kaikki pääsevät ilmaiseksi ja saavat aluksella jopa ruokaa. Lastauksen piti alkaa minä hetkenä hyvänsä mutta asiassa oli yksi iso MUTTA. Se armeijan paatti oli sen verran iso ettei se päässyt satamaan ja merenkäynti sen verran kovaa ettei jengiä uskallettu alkaa kuljettaa ja lastaamaan pienemmillä veneillä.
Lähtöaika lykkääntyi useaan otteeseen ja viimeisimmän tiedon mukaan sen piti lähteä vasta viideltä iltapäivällä.
Sitten kuitenkin iski meidän onni! Tuli kuulutus, että katamaraani yrittää sittenkin lähteä tänään ja ne joilla on jo liput siihen voivat halutessaan lähteä sillä. Epäröitiin ekana, kun säätöä oli muutenkin ollut riittämiin. Kun tuli ilmoitus että katamaraaneja on kaksi ja kaikki liput valmiiksi hankkineet mahtuvat niihin, niin päätettiin taas vaihtaa satamaa.

Ja vihdoin kello 12.00 katamaraani lähti kohti Chumphonia... Aluksi meinattiim kääntyä takasin, kun merenkäynti yltyi yltymistään ja pyörittiin paikallaan sataman lähistöllä. Vähän ennen yhtä kuitenkin painettiin kokka kohti avomerta ja lähettiin seilaamaan. Ei ollakaan ennen oltu sellasessa puoltoista tuntisessa oksennussimulaattorissa kuin matka oli. Varmaan 80%. matkustajista heitti kyöstiä ja pitkää sylkeä. Meijän perseet onneksi kesti merivettä mutta kaukana ei laatta ollut mullakaan. Merenkäynti teki jo heikkoa ja siihen päälle koko matkustamon läpitunkeva lämmin oksennuksen tuoksu. Se oli mukavaa se!
Sinänsä yhtiöllä oli pelisilmää, että ne jakoi oksennuspussit kaikille ennen liikkeellelähtöä ja toimitti uusia pitkin matkaa.

Chumphonista lähti melkein heti saman yhtiön bussi kohti Bangkokia ja täällä bussissa nyt ollaan. Joskus kympin jälkeen illalla pitäis olla perillä, noin 2 vuorokautta alkuperäistä aikataulua myöhemmin. Tällasta tää reppuilu välillä on, onneksi meillä ei ole ollu mitään tiukkoja aikatauluja. Niitä lentoja missanneita on näkynyt kokoajan lisää ja heillä ei kyllä ole ollut mitään iloisia ilmeitä.
Itellä siis kaikki hyvin, vaikka neljään päivään ei ole ollut yhtään kuivaa vaatetta. Vein pyykit just ennen pahimpia myrskyjä, niin ne ei kerinnyt kuivumaan ja kaikki muut on kastunut läpi sateessa. Bungassa oli niin kosteaa ettei sielläkään mikään kuivunut. Vähän kyl tällasena hygienia-Penttinä alkaa olo ahdistaa mut yllättävän vähän.
Ei siis suurta valittamista tai on yksi asia: meijän piti olla vaan 5 päivää Taolla ja siitäkin suurin osa sukelluskurssilla eli aurinkolle ei annettu paljoa sijaa. Nyt oltiin kuitenkin viikko ja se ei näyttäytynyt oikeastaan lainkaan... Kaikki vähänenkin rusketus on hävinnyt, että
näin!!

Ei muuta, illalla kunnon suihkuun ehkä jopa kylpyyn ja huomenna MBK:hon ostamaan uudet kuosit

Palaillaan, 

-Rainier

Lähettäjä Rainier 10:27 Arkistoitu paikkaan Thailand Kommentteja (0)

Sukellusta Taolla

Ja nyt jumissa täällä...

storm 26 °C
View Kuukauden saarikierros Thaimaassa on Rainier's travel map.

Tervehdys Taolta!

Täällä ollaan kilpikonnasaarella oltu nyt viis päivää ja vettä on tullut kuin aisaa ja kokoajan vielä enenevissä määrin. Kuulema viimiset 3 viikkoa on satanut taukoamatta vaikka pitäis olla kuumin kausi.

Meijän pitäis olla jo matkalla Bangkokiin mutta ollaan jumissa vielä tääl Taolla. Eilen siis piti lähteä mutta lautat ei kulje suuntaan eikä toiseen myrskyn takia ja tänään pitäis olla sama homma. Aika kypsää, kun lähes kaikki paikat tulvii, ravintolat ja kaupat on kiinni ym., meinaa käydä aika pitkäksi. Kaiken lisäksi, kun kaikki vaatteet on litimärkiä, eilen illalla meinas tulla ekan kerran vilu.

No rusketusprosessi ei ollutkaan tämän saaren pääasia, vaan kauan haaveiltu, arkailtu ja pohdittu Open Water-sukelluskurssi. Täällä Taolla on yks vanha työkaveri Erno sukelluskouluttajana ja hänen opetukseen tottakai halusin. En toki tunne muiden kouluttajien tapoja ja rutineeja mutta olen varma, että itselle Erno oli paras kouluttaja. Suoritin SSI:n kurssin Ernon suosituksesta, koska se oli vähän halvempi (koska SSI ei vaadi ostamaan omia kirjoja kuten PADI, vaan ne saa koululta lainaksi) ja Ernon mielestä osa harjoituksista on SSI:n Open Waterissa parempia kuin PADI:lla. Mitään ns. liiton kotiinpäin vetoa ei Ernolla tässä ollut, hän on kolmen eri liiton hyväksymä kouluttaja ja vetää myös PADI kursseja.
Erno on muuten kouluttajana Koh Tao Diversissa ja voin varauksetta suositella sekä kouluttajaa että koko lafkaa. Hintaa kursille tuli 9500bht, mikä ei ole saaren halvin läheskään mutta opetus suomeksi ja pienet ryhmäkoot merkkaa ainakin itselle paljon. Meitä oli 3 meidän alkeisryhmässä ja opetus aika henkilökohtaista alusta loppuun.
Ei voi muuta taas sanoa kuin miksi tämäkin piti tehdä nyt vasta. Mennyt monta vuotta ja potentiaalista sukelluskohdetta ohi suun. Sen verran helppoa ja hauskaa toimintaa toi sukellus on. Toki tässä ollaan vielä ihan täysi amatööri mutta oon aina kuvitellut, että regulaattorin läpi hengittäminen on jotain avaruusfysikkaa. Se on kuitenkin helpompaa kuin snorkkelin kautta hengittäminen.

Phaymilta siirtyminen tänne sujui suurin piirtein samoja kaavoja kuin Phayamille menokin. Lautta Ranongiin maksoi saman verran kuin toiseen suuntaan eli 150bht/henki. Satamasta mentiin lavataksilla bussiasemalle (50bht/henki) ja bussiasemalta kerrankin valtion bussilla Chumphoniin. Bussi, joka taisi olla toiseksi halvimman kategorian bussi, maksoi 100bht/naama ja bussimatka kesti rahtusen yli 2 tuntia. Bussi jätti meidät, kuten kaikki Chumphonin bussit, tienvarteen viitisentoista kilometriä keskustan ulkopuolelle. Sieltä otettiin taksimopot keskustaan, jotka itseasiassa maksoivat saman verran kuin bussimatka. Ei kuitenkaan jaksettu alkaa odottelemaan lavataksia, koska molemmilla kiersi vattassa jo useampaa päivää peräkkäin. Chumponissa mulla sitten räjähtikin pakki kunnolla ja tuli reissun ensimmäistä kertaa kiire ns. hätäpaskalle. Sen jälkeen kävelinkin suoraan apteekkiin ja muutamassa tunnissa alkoi olo helpottaa. Ne lääkkeet olisi toki voinut hakea jo muutamaa päivää aiemmin mutta kun on lapanen, niin on lapanen...
Loppupäivä menikin sitten erään guesthousen telkkarihuoneessa lepäillen ja yölauttaa odottaen. Taon päivälautat lähtevät aina aamupäivisin ja myöhästyttiin viimeisestä kai tunnin verran, joten jouduttiin/saatiin mennä yhdeltätoista lähtevällä yölautalla. Se oli hauska kokemus: siellä oli yks todella iso hytti, jossa oli parisen kymmentä kerrossänkyä. Meitä varoitettiin etukäteen merenkäynnistä ja nukkumisen vaikeudesta mutta paskan marjat! Merellä tässä töissä ollaan ja sitä kautta puolet nykyisestä elämästä tulee nukuttua laivalla. Sängyt oli leveämmät kuin meillä töissä ja merenkäynti varsin maltillista, nukuin kuin pikkulapsi. Lautta oli viiden aikaan aamulla Taolla mutta siellä sai rauhassa nukkua aamuun saakka. Suurin osa oli kuitenkin lähtenyt heti varmaan viideltä, koska seittämän jälkeen kun me herättiin, niin ei ollut kuin pari ihmistä enää meidän lisäksi. Lautta muuten maksoi 350bht/henki.

Täällä Taolla ollaan majoituttu In Touch Bungalowiin. Yö maksaa 800bht mutta hinta ja laatu ei oikein kohtaa. Ihan ok tää kuitenkin on ja heti Koh Tao Diversin vieressä, siksi tähän jäätiinkin. Paikan ravinteli sitä vastoin on hyvä ja sen henkilökunta tosi lepposaa ja ystävällistä.
Meillä on muuten omat lemmikitkin täällä bungassa. Lavuaarikaapissa asuu isoin gekko, mitä olen täällä ikinä nähnyt, perheineen. Voin taas kertoa, että pikkasen säikähdin kun kaapin ekaa kertaa avasin.

Muuten tänne ei ihmeempiä kuulu, kaikki päivät on menny kurssilla, joten ei o pahemmin muuta kerinnyt puuhailemaan.
Paikalliset 2 päiväiset isot festarit oli pe ja la. Tääl on kuitenkin tullut tosiaan niin paljon vettä, että olo oli kuin Provinsissa konsanaan. Alueelle kun pääsi, niin jalat oli heti puolta pohjetta myöten mutapaskassa ja vettä tuli niskaan kaatamalla. Ei siellä viittinyt kauaa hillua. Sääli järjestäjiä kohtaan, koska poikien mukaan ne oli nähny ihan älyttömästi vaivaa järjestelyjen suhteen.

Huomenna illalla yöjunalla kohti Bangkokia ja reissun viimeiset päivät siellä. Sieltä varmaan heitän yhden päivityksen vielä.
Täytyy toivoa, ettei mitään jälkijäristyksiä sinne enää iske...

Tosiaan pitäis olla kohta puoliin jo Bangkokissa mutta täällä ollaan edelleen Taolla jumissa, kun hommat ei nyt oikein pelitä. Tämänkin kirjotuksen piti ilmestyä nettiin jo pari päivää sitten mutta kun ei toi nettikään nyt oikein myrskyn takia toimi.
Täällä siis on kunnon myräkkä: sähköt poikki monesta paikkaa, kun tolpat on katkeillu. Puita on  kaatunut paljon, kaduilla on vähintään pohkeeseen saakka vettä, jos on enää katua. Ei ole yks eikä kaks kohtaa, missä tääl on tie romahtanut... Lonkkarit on järjestäen uponnut ja paikalliset kovin yrittää saada niitä pinnalle huonolla menestyksellä. Eikä siis ole varmuutta, koska noi isommatkaan lautat saadaan taas liikkumaan.
Älkää kuitenkaan huolestuko!!! Meillä ei ole sinänsä mikään hätä! Bungalowi on pysynyt kuivana ja on turvallisessa paikassa. Ruokaakin ollaan vielä saatu, tässä on pari lähipaikkaa auki ainakin toistaiseksi. Kypsää toki on, kun ei ole mitään tekemstä mutta ei siis vaarallista!

-Rainier

Lähettäjä Rainier 21:00 Arkistoitu paikkaan Thailand Tagged koh_tao gekko koh_tao_divers myrsky tulva Kommentteja (0)

Koh Phayam

Hiljainen chillaajan paratiisi edelleen...

semi-overcast 30 °C

Sawasdee Koh Phayamilta!

Saari ei pettänyt odotuksiani, on niin rento paikka kuin oli luvattukin. Koh Lipe on New York tähän verrattuna. Täällä on oikeasti ainoastaan kourallinen ihmisiä. Eilen kolmisen kilometriä pitkällä rannalla tais olla 20 ihmistä, ei iskenyt ahtaanpaikankammo. :)
Hiekka on täällä erilaista kuin tuolla etelämpänä. Siihen on sekoittunut jotain tummaa mineraalia, joka tekee sitä musta vivahteista. Pirun hienojakeista se silti on ja miellyttää ainakin mun silmää.

Tultiin tänne pari päivää sitten ja matka oli oikeasti mielenkiintoinen. Minibussi lähti Lantalta 7.20 aamulla, jotta oltaisiin hieman ennen yhtätoista Krabilla. Matka kesti kaikkinensa kolmisen tuntia, mutta melkein tunti meni hotelleja kiertäessä ja  autoa täyttäessä. Ajoaika itsessään oli parisen tuntia. Täynnähän se minibussi taas oli mutta tällä kertaa auto oli sen verran uusi ja mukava, että matka meni varsin joutuisasti. 

Heti alkumatkasta vastaan tuli hienosti koristeltu hääautokin ja sitä porukalla ihasteltiin. Oli aniliininpunaista nauhaa pyöritelty pitkin autoa ja tehty hienoja kuvioita. Hääparia ei kuitenkaan näkynyt, ehkä auto oli vasta matkalla noutamaan heitä? Kun automatkan aikana samanlaisia autoja tuli vastaan parisen sataa, alettiin olemaan varma ettei kyse ollutkaan hääautoista. Missään autoista ei näkynyt hääparia, eikä kellään autoissa ollut juhlavaatteita. Mitä ne autot sitten oli, se ei ikinä selvinnyt. Minibussi Lantalta Krabille muuten maksaa 250bht/henki.

Päästiin ajoissa Krabin bussiasemalle, jotta oltaisiin ehditty yhdeltätoista lähtevään valtion bussiin kohti Ranongia. Sellaista ei vaan ollut, siis valtion bussia, ei ainakaan tuolla Krabin virallisella bussiasemalla. No saatiin liput kahdeltatoista lähtevään yksityisen firman bussiin. Hintakin oli siedettävä 200bht/henki kuuden tunnin ja 300 kilometrin matkasta. Bussi oli sitä paitsi täynnä paikallisia, joten ei meitä nyt ihan älyttömästi voitu ukottaa.

Aamulla oli ollu lähtö sen verran aikaisin ettei jaksettu herätä syömään aamiaista. Nyt kun lähtö Ranongiin siirtyikin tuntia myöhemmäksi, meillä oli hetki aikaa löytää jotain aamiaista. Paikallisten ruokamarkkinat oli siinä lähistöllä ja sieltä nappasimme jotain snacksia, jotta sai edes vähän murua rinnan alle. Paljoa ei viittinyt syödä, ettei vatta alkaisi murahtelemaan kesken matkan.

Bussi lähti kerrankin ajoissa mut ei ollut turistibussi ei. Se oli täynnä paikallisia ihmisiä, meijän lisäksi tais olla neljä turistia. Ihan pirun mukavia kaikki paikalliset taas vaikka yhteistäkieltä ei ollut. Nämä kanssamatkustajat kun eivät pahemmin lontoota vääntäneet.
Niin se bussi: muuten ihan jees mutta jouset ja iskarit olivat jääneet 2000-luvun puoleenväliin. Se oli siis täysin joustamaton ja Thaimaan hyvillä teillä takamuksessa tuntui mielenkiintoiselta seitsemän tunnin matkan jälkeen, kun oli tullut tutuiksi kaikkien matkanvarrella olleiden kuoppien kanssa. Tottakai matka-aika venyi vaikka ajoissa lähdettiinkin. Vessa olis myös ollut ihan jees tuttavuus mutta sellastakaan ei löytynyt. Tosin me ei oltu syöty käytännössä mitään, joten ei se meitä pahemmin häirinnyt. Maisemat oli paikoin pirun hienoja ja korkeuseroja paljon, tultiinhan etelä-Thaimaan vuorien yli. Tultiin myös Thaimaan sateisimman alueen läpi ja siksi välillä saattoi bussin jarrujen kestävyys vähän
askarruttaa. On hauska tunne tulla jousettomalla bussilla vuorta alaspäin,
kun sivuikkunoistakaan ei näe sateelta mitään
ulos. Matka oli kaiken kaikkiaan kuitenkin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus!

Ranongissa oltiin siis seittämän paikkeilla illalla ja alkoi vähän nälkää pukkamaan tai ei ihan vähäkään. Oltiinhan herätty puol seitsemältä aamulla ja hengailtu riisiannoksen ja banaanin turvin viimeiset 12 tuntia.
Päätettiin kuitenkin ettiä majapaikka ekana. Rinkat selkään ja naama kohti valitsemaamme majataloa, eihän sinne ollut matkaa kuin vajaat pari kilometriä. Koko päivän istumisen jälkeen pikku liikunta teki hyvää, eikä nyt alettu rahoja taksiin tuhlaamaan. :) Se oli täynnä siis majatalo, niin myös seuraava ja sieltä neuvottu sitä seuraava. Alkoi huumori loppua nälän kasvamisen ja väsymyksen tahtiin, joten päätettiin vaihtaa taktiikkaa ja käydä syömässä ensin. 
Lähellä oli sekä Lonely Planetissa että Rough Guidessa kehuttu Sophon's Hideaway, joten päätettiin suunnata sinne. Ruoka oli hyvää, kunhan saatiin sitä. Meitä ei meinattu oikein huomata ensin vaikka tarjoilijoita kulki ohi useampaan kertaan. Eikä heillä näyttänyt edes kiire olevan. Mulla meinas hermo jo mennä, mutta sain onnex säilytettyä tyyneyteni vaikka nälkä ja väsymys roikkui hartioilla. Naapurin pöydän paikallinen äijä onneks huomas, että kaivattiin ruokalistaa ja sanoi jotain eräälle tarjoilijalle. Sitten alkoi homma pelittää! Iso Leo ensi hätään piristi mieltä kummasti,
eikä ruuassakaan kauaa kestänyt tilaamisen jälkeen. Loppujen lopuksi "hyvä ruoka, parempi mieli" sanonta piti taas paikkaansa ja lähdettiin uudella innolla yöpaikan metsästykseen.
Se saatiinkin melkein heti Rattawana nimisestä paikasta. Paikka oli aika karu ja spartalaisen oloinen mutta huone oli siisti. Kun vielä wc/suihkukomero oli vast'ikään rempattu, niin vajaan kymmenen neliön kopissa vietti yhden yön oikein hyvin. Hintaakaan ei ollut kuin 200bht/yö, hyvä diili!

Aamulla jatkettiin matkaa tänne Phayamille. Hitaampi paatti lähti tänne puol kymmenen aikoihin ja kustansi 150bht/henki. Matka Ranongista saarelle kesti 2,5 tuntia. Paatti oli elämää nähnyt puupaatti, mutta hyvin se meijät perille toi.

Täällä Phayamilla saatiin ekan kerran reissun aikana bungalowi sieltä, mistä ite haluttiin eli PP Landista. Hintaa todella viihtyisällä bungalowilla 600bht/yö ja silti täällä on tuskin ketään. No kuten aiemmin mainitsin, koko saarella ei ole hirveästi porukkaa.

Tää on saari on muutenkin jännä. Aamulla, jos herää aikaisin ja haluaa mennä rannalle, niin niitä ei ole. Ne tulevat näkyviin vasta yhdentoista jälkeen aamupäivällä todella voimakkaan vuoroveden vetäymisen seurauksena. Sitten onkin sitä tyhjää lääniä kilometri kaupalla.
Kunnon teitä ei ole lainkaan ja betonipäällysteisiä polkuja vain puolenkymmentä. Autojakaan ei ole, ja juuri allekirjoitettiin vetoomus ettei niitä olisi tulevaisuudessakaan.

Ei tänne sen ihmeempiä. Täällä ollaan keskitytty rannalla ja riippumatolla chillailuun. Oon jättänyt jopa oluen vähemmälle, tosin ainoastaan orastavan vatsan yhteistyökyvyttömyyden takia.
Vatsa nyt myös päättää, koska jatketaan eteenpäin.. Sitten suuntana onkin Tao ja
dyykkauskurssi.

Palaillaan taas, kun on uutta tarinanpoikasta.

Ps. Jos menisin lumihankeen makamaan, tarkkasilmäinen saattais erottaa jo. Jatketaan kuitenkin urakkaa kohti tavoitetta...

-Rainier

Lähettäjä Rainier 6:21 Arkistoitu paikkaan Thailand Tagged ranong koh_phayam pp_land chillailu Kommentteja (0)

Koh Lanta

Saari, jos kaikille kaikkea Samsoniteista elämäntapa hippeihin... Ja itse siellä jossain välimaastossa.

sunny 36 °C

Tervehdys Lantalta!

Täällä ollaan oltu nyt pari päivää. Vaikuttaa ihan jees paikalta vaikka porukkaa ja menoa onkin enemmän kuin aiemmilla saarilla. Pitää vaan löytää oikeat mestat, tänäänkään rannalla ei ollut meijän lisäksi kuin 5 tai  6 ihmistä. Rauhassa saatiin olla maailmanomistajia. Tosin meikäläinen heräs iltapäivän kauneusunilta siihen, että norsu toljotti vajaan viiden metrin päässä siinä rannalla. Vähän siinä säpsähdin tai en ihan vähääkään mut kaveri halus vaan mennä kastautumaan. Oli sillä myös joku pikkusälli mukana, joka sitä paimensi. Yllättävän kiltisti paimensikin, tietäen miten täällä saatetaan norsuja kohdella.

Jos jostain saa valittaa, niin turhan kuuma tääl Lantal kans on. +36 celciusta varjossa ja aurinko kuumentaa ton rantahiekan niin kuumaksi, et meikäläisel paloi eilen jalanpohjat. Ei onnex pahasti mut vähän hellänä ne on.

Meijän bungalowi on ihan jees. Iso ja tilava, siisti jne. mut ei viihtyisä. Laiskoina ei jaksettu alkaa tarpoa pitkin Lantaa, vaan varattiin huone etukäteen netistä ja ollaan eläkeläisparatiisissa... :) Puol kilsaa meijän bungasta alkaa olemaan vähän samanhenkisiä reissaajia ja siellä ollaankin vietetty iltasin aikaa. Niin tämä meijän nykynen bungalowi on Lanta Miami Resortissa ja hintaa 800bht/yö.

Siirtyminen tänne Lantalle kävi yllättävän keppoisasti. Speedboatilla matkan piti kestää puoltoista tuntia mut kestikin vaan tunti vartin vaikka välillä pysähdyttiin kattomaan gibboneita. Siellä oli villi yhdyskunta vilvoittelemassa yhden mangrovemetsän rannalla. Kaiken lisäksi lähtökin oli kerran ajallaan, mikä ei ole aiemmin pitänyt meijän reissussa paikkaansa. Speedboat Mookilta tänne maksoi 800bht/henki ja se sisälsi kuljetuksen Lantalla haluamaansa paikkaan mukavasti lavataksin lavalla.
Hehkuttelin etukäteen muuten sitä Mookin Emerald Cavea. Joo ei ollut paljon turisteja, ei ainakaan ulkomaalaisia, mutta lähikouluilla tais olla joku urheilupäivä... Muutama sata paikallista teiniä hyökkäs sinne samaan aikaan ja noh, kokemus meni vähän piloille. Muuten se oli ihan jees ja hieno paikka mutta ei mikään tajunnan räjäyttäjä. Eikä siellä ollut mitään sisäjärveä, suojaisa lahdenpoukama ainoastaan. Kaiken lisäksi kameraan tuli joku häiriö, eikä sieltä saatu pahemmin kuviakaan. Mut jos siellä päin on, niin kannattaa siellä käydä.

Tänään vuokrasin skootterin ja saatoin maksaa vähän ylihintaa. Vuokra oli 500bht/3 päivää mut vehje on melkein pakastavedetty ja kyl se mukavasti liikahtikin, kun vähän avitti. Turvallisesti oon silti liikkunut, älkää pelätkö ja kypärä on ollut suojaamassa vähäistä järkeäni.
Skootterilla on sitten painettu pitkin maita ja mantuja. Käsivarret saikin mukavasti rainierimaista värin tynkää ja sanotaanko, että tämä
kehonväritysprojekti on muutenkin loistavasti uomissaan. 
Niin skootterilla paineltiin ekana Lanta Old Towniin ja siellä Kortelaisen ja Nupun hehkuttamaan Hammock Houseen. Sieltä meikäläisenkin matkaan tarttui helmeäkin helmempi riippumatto. Tosin olin niin huumassa matosta, et tyhmyydestä sakotettiin. En huomannut lainkaan tingata matosta, vaan löin rahat tyytyväisenä kouraan. No tyytyväinen olen edelleenkin! Niin se maksoi 2500bht naruineen, eikä ole laskuvarjokankaasta vaan oikein käsinpunottu. Täytyy alkaa sitä illalla virittelemään tohon bungan verannalle kaikkien ellujen ihmetykseksi. ;)

Ei muuta ihmeellistä tähän hetkeen. Keskiviikkoa odotellessa, kun tänne saapuu lisää tuttuja. Sitten loppuviikosta jossain vaiheessa jatketaan matkaa luultavimmin Koh Phayamille. Mut eiköhän sitä ennen jotain infoa tännekin taas pauku.

Lähettäjä Rainier 5:12 Arkistoitu paikkaan Thailand Tagged hammock koh_lanta lanta_old_town miami_resort Kommentteja (2)

Koh Mookilla

semi-overcast 33 °C
View Kuukauden saarikierros Thaimaassa on Rainier's travel map.

Tervehdys taas, nyt Koh Mookilta!

Kaikki hyvin, hengissa ollaan ja haavereitakaan ei ole pahemmin sattunut. Tultiin tanne eilen ja paikalliseen tyyliin myohassa alkuperaiseen aikatauluun verrattuna. Alettiin sitten vasta tiistaina hoitamaan kyyditysta tanne, vaikka lahtopaiva oli jo aiemmin tiedossa. Tottakai pikaveneet oli jo taynna ja jouduttiin tulemaan isommalla lautalla, joka pysahteli useammin Turun paikallisliikenne. Tigerlinesin lautta maksoi 1250bht per nena Lipelta tanne Mookille ja pikavene ois maksanut saman. Sinansa isompi lautta saattoi olla parempi vaihtoehto, koska keskiviikkona oli merenkayntia ja toi isompikin vaaputti aika-ajoin jonninmoisesti.
Kun lahdettiin liikkeelle, lautan aurinkokannella oli varmaan 30 ihmista mutta vartti lahtemisen jalkeen ei ollut enaa kuin me ja muutama saksalaisen typykka. Kaikkien persusta ei naemma kesta merivetta... No ma hymyilin koko neljan tunnin matkan autuaasti vaikka kroppa oli kuin uitetulla koiralla. Saattoi Rainieriin vahan rusketuskin tuulessa ja tuiveruksessa tarttua, enka palamaan onnistunut vielakaan... Kaikista muista ei voi sanoa ihan samaa, Nooralla kaula taysin vesikelloilla.

Taalta Mookiltakaan ei saatu sita asumusta, mita oltiin ekana katsottu mutta toisena vaihtoehtona olleessa Rubber Tree Bungalowissa oli tilaa. Oikein herkku bungalowi tuulettimella maksoi 800bht/yo. Mielenkiintoisia tuttavuuksiakin on bungalowissa ollut: yolla kun kavin vessassa, taysin valkoinen sammakko hyppasi seinasta meikalaisen kateen. Meinas valahtaa samantien housuun, kun en ensin nahnyt mika se oli. Sitten tanaan rotta juoksenteli katon rajassa, onneks verkon toisella puolella, kun kaytiin suihkussa. No taa bungalowi onkin keskella mettaa. :)
Tanaan tuli sitten kaveltyakin varmaan lahemmas 10 kilsaa, ku paatettiin ettei jaada lahirannalle vaan mennaan ettimaan saaren toista kunnon rantaa. Mook olikin vahan isompi, ku ollaan kuviteltu. Taalla ei myoskaan pahemmin viittoja tai karttoja ole, joten tuli mentya sita pisinta kiertoreittia. Liikunta tekee aina hyvaa mutta tassa kuumuudessa meinas alkaa ahdistamaan. Perille kuitenkin paastiin ja takasin tultiin taksimopolla. Autoja tai tuktukeja tallakaan saarella ei ole.
Huomenna ois tarkotus lahtea snoklailemaan smargdiluolalle, joka pitaisi oikeasti olla helmi nahtavyys. Jotakin luolaa pitkin pitais paasta uiden jonnekin luolan sisassa olevaan jarveen. Siella voi oikeasti olla ihan siistia, kun taalla on niin vahan turisteja etten usko sen olevan ihan tayteen kansoitettu. Siwalai Beachilla, jolla oltiin tanaan ei ollut mitaan merenalaista elamaa ja oli siksi aika iso pettymys. Lipella nahtavaa oli yllinkyllin ja alkoi taas oikeasti innostua snorklailusta. Paljoa muuta ei siella viimisina paivina tehtykaaan.

Tanaan kaytiin lounaalla HillTop nimisessa raflassa ja siella oli tahan mennessa ylivoimaisesti reissun parhaat ja halvimmat safkat. Pihalla viela pyoriskeli kesy apinanpoikanen taysin vapaana ja oli oikein hauska tuttavuus.

Muuten ei kai ihmeempia kuulu, taalla viela pari paivaa ja sitten kohti Koh Lantaa.

Lähettäjä Rainier 6:24 Arkistoitu paikkaan Thailand Tagged hilltop rubber_tree_bungalow koh_mook Kommentteja (0)

(Merkinnät 1 - 5, kokonaismäärä 9 ) Sivu [1] 2 »