Travellerspointin Travel Blogit

Koh Phayam

Hiljainen chillaajan paratiisi edelleen...

semi-overcast 30 °C

Sawasdee Koh Phayamilta!

Saari ei pettänyt odotuksiani, on niin rento paikka kuin oli luvattukin. Koh Lipe on New York tähän verrattuna. Täällä on oikeasti ainoastaan kourallinen ihmisiä. Eilen kolmisen kilometriä pitkällä rannalla tais olla 20 ihmistä, ei iskenyt ahtaanpaikankammo. :)
Hiekka on täällä erilaista kuin tuolla etelämpänä. Siihen on sekoittunut jotain tummaa mineraalia, joka tekee sitä musta vivahteista. Pirun hienojakeista se silti on ja miellyttää ainakin mun silmää.

Tultiin tänne pari päivää sitten ja matka oli oikeasti mielenkiintoinen. Minibussi lähti Lantalta 7.20 aamulla, jotta oltaisiin hieman ennen yhtätoista Krabilla. Matka kesti kaikkinensa kolmisen tuntia, mutta melkein tunti meni hotelleja kiertäessä ja  autoa täyttäessä. Ajoaika itsessään oli parisen tuntia. Täynnähän se minibussi taas oli mutta tällä kertaa auto oli sen verran uusi ja mukava, että matka meni varsin joutuisasti. 

Heti alkumatkasta vastaan tuli hienosti koristeltu hääautokin ja sitä porukalla ihasteltiin. Oli aniliininpunaista nauhaa pyöritelty pitkin autoa ja tehty hienoja kuvioita. Hääparia ei kuitenkaan näkynyt, ehkä auto oli vasta matkalla noutamaan heitä? Kun automatkan aikana samanlaisia autoja tuli vastaan parisen sataa, alettiin olemaan varma ettei kyse ollutkaan hääautoista. Missään autoista ei näkynyt hääparia, eikä kellään autoissa ollut juhlavaatteita. Mitä ne autot sitten oli, se ei ikinä selvinnyt. Minibussi Lantalta Krabille muuten maksaa 250bht/henki.

Päästiin ajoissa Krabin bussiasemalle, jotta oltaisiin ehditty yhdeltätoista lähtevään valtion bussiin kohti Ranongia. Sellaista ei vaan ollut, siis valtion bussia, ei ainakaan tuolla Krabin virallisella bussiasemalla. No saatiin liput kahdeltatoista lähtevään yksityisen firman bussiin. Hintakin oli siedettävä 200bht/henki kuuden tunnin ja 300 kilometrin matkasta. Bussi oli sitä paitsi täynnä paikallisia, joten ei meitä nyt ihan älyttömästi voitu ukottaa.

Aamulla oli ollu lähtö sen verran aikaisin ettei jaksettu herätä syömään aamiaista. Nyt kun lähtö Ranongiin siirtyikin tuntia myöhemmäksi, meillä oli hetki aikaa löytää jotain aamiaista. Paikallisten ruokamarkkinat oli siinä lähistöllä ja sieltä nappasimme jotain snacksia, jotta sai edes vähän murua rinnan alle. Paljoa ei viittinyt syödä, ettei vatta alkaisi murahtelemaan kesken matkan.

Bussi lähti kerrankin ajoissa mut ei ollut turistibussi ei. Se oli täynnä paikallisia ihmisiä, meijän lisäksi tais olla neljä turistia. Ihan pirun mukavia kaikki paikalliset taas vaikka yhteistäkieltä ei ollut. Nämä kanssamatkustajat kun eivät pahemmin lontoota vääntäneet.
Niin se bussi: muuten ihan jees mutta jouset ja iskarit olivat jääneet 2000-luvun puoleenväliin. Se oli siis täysin joustamaton ja Thaimaan hyvillä teillä takamuksessa tuntui mielenkiintoiselta seitsemän tunnin matkan jälkeen, kun oli tullut tutuiksi kaikkien matkanvarrella olleiden kuoppien kanssa. Tottakai matka-aika venyi vaikka ajoissa lähdettiinkin. Vessa olis myös ollut ihan jees tuttavuus mutta sellastakaan ei löytynyt. Tosin me ei oltu syöty käytännössä mitään, joten ei se meitä pahemmin häirinnyt. Maisemat oli paikoin pirun hienoja ja korkeuseroja paljon, tultiinhan etelä-Thaimaan vuorien yli. Tultiin myös Thaimaan sateisimman alueen läpi ja siksi välillä saattoi bussin jarrujen kestävyys vähän
askarruttaa. On hauska tunne tulla jousettomalla bussilla vuorta alaspäin,
kun sivuikkunoistakaan ei näe sateelta mitään
ulos. Matka oli kaiken kaikkiaan kuitenkin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus!

Ranongissa oltiin siis seittämän paikkeilla illalla ja alkoi vähän nälkää pukkamaan tai ei ihan vähäkään. Oltiinhan herätty puol seitsemältä aamulla ja hengailtu riisiannoksen ja banaanin turvin viimeiset 12 tuntia.
Päätettiin kuitenkin ettiä majapaikka ekana. Rinkat selkään ja naama kohti valitsemaamme majataloa, eihän sinne ollut matkaa kuin vajaat pari kilometriä. Koko päivän istumisen jälkeen pikku liikunta teki hyvää, eikä nyt alettu rahoja taksiin tuhlaamaan. :) Se oli täynnä siis majatalo, niin myös seuraava ja sieltä neuvottu sitä seuraava. Alkoi huumori loppua nälän kasvamisen ja väsymyksen tahtiin, joten päätettiin vaihtaa taktiikkaa ja käydä syömässä ensin. 
Lähellä oli sekä Lonely Planetissa että Rough Guidessa kehuttu Sophon's Hideaway, joten päätettiin suunnata sinne. Ruoka oli hyvää, kunhan saatiin sitä. Meitä ei meinattu oikein huomata ensin vaikka tarjoilijoita kulki ohi useampaan kertaan. Eikä heillä näyttänyt edes kiire olevan. Mulla meinas hermo jo mennä, mutta sain onnex säilytettyä tyyneyteni vaikka nälkä ja väsymys roikkui hartioilla. Naapurin pöydän paikallinen äijä onneks huomas, että kaivattiin ruokalistaa ja sanoi jotain eräälle tarjoilijalle. Sitten alkoi homma pelittää! Iso Leo ensi hätään piristi mieltä kummasti,
eikä ruuassakaan kauaa kestänyt tilaamisen jälkeen. Loppujen lopuksi "hyvä ruoka, parempi mieli" sanonta piti taas paikkaansa ja lähdettiin uudella innolla yöpaikan metsästykseen.
Se saatiinkin melkein heti Rattawana nimisestä paikasta. Paikka oli aika karu ja spartalaisen oloinen mutta huone oli siisti. Kun vielä wc/suihkukomero oli vast'ikään rempattu, niin vajaan kymmenen neliön kopissa vietti yhden yön oikein hyvin. Hintaakaan ei ollut kuin 200bht/yö, hyvä diili!

Aamulla jatkettiin matkaa tänne Phayamille. Hitaampi paatti lähti tänne puol kymmenen aikoihin ja kustansi 150bht/henki. Matka Ranongista saarelle kesti 2,5 tuntia. Paatti oli elämää nähnyt puupaatti, mutta hyvin se meijät perille toi.

Täällä Phayamilla saatiin ekan kerran reissun aikana bungalowi sieltä, mistä ite haluttiin eli PP Landista. Hintaa todella viihtyisällä bungalowilla 600bht/yö ja silti täällä on tuskin ketään. No kuten aiemmin mainitsin, koko saarella ei ole hirveästi porukkaa.

Tää on saari on muutenkin jännä. Aamulla, jos herää aikaisin ja haluaa mennä rannalle, niin niitä ei ole. Ne tulevat näkyviin vasta yhdentoista jälkeen aamupäivällä todella voimakkaan vuoroveden vetäymisen seurauksena. Sitten onkin sitä tyhjää lääniä kilometri kaupalla.
Kunnon teitä ei ole lainkaan ja betonipäällysteisiä polkuja vain puolenkymmentä. Autojakaan ei ole, ja juuri allekirjoitettiin vetoomus ettei niitä olisi tulevaisuudessakaan.

Ei tänne sen ihmeempiä. Täällä ollaan keskitytty rannalla ja riippumatolla chillailuun. Oon jättänyt jopa oluen vähemmälle, tosin ainoastaan orastavan vatsan yhteistyökyvyttömyyden takia.
Vatsa nyt myös päättää, koska jatketaan eteenpäin.. Sitten suuntana onkin Tao ja
dyykkauskurssi.

Palaillaan taas, kun on uutta tarinanpoikasta.

Ps. Jos menisin lumihankeen makamaan, tarkkasilmäinen saattais erottaa jo. Jatketaan kuitenkin urakkaa kohti tavoitetta...

-Rainier

Lähettäjä Rainier 6:21 Arkistoitu paikkaan Thailand Tagged ranong koh_phayam pp_land chillailu

Lähetä sähköpostiFacebookStumbleUponRedditDel.icio.usIloho

Sisällysluettelo

Ole ensimmäinen kommentoija

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Jatkaa Travellerspoint